Marko Grönroos

Kirkon jäsenkato kiihtyi

  • Vuosittaiset eromäärät kirkosta kuukausittain – eroakirkosta.fi
    Vuosittaiset eromäärät kirkosta kuukausittain – eroakirkosta.fi

Kirkosta erosi päättyneenä vuotena 2014 eroakirkosta.fi-palvelun kautta 79 393 kirkon jäsentä. Määrä on toiseksi suurin palvelun olemassaolon aikana ja tarkoittaa 1,9%:a kirkon jäsenistä. Uudentyyppinen eroamisryöppy havaittiin marraskuussa, arkkipiispa Kari Mäkisen esitettyä kannanottonsa sukupuolineutraalista avioliittolaista. Nyt erosivat myös uskovat, jotka eivät katsoneet kirkon pään edustavan kristinuskoa oikein.

Kun keskimääräinen kirkollisvero on päälle 200 euroa vuodessa, tämä tarkoittaa 15 miljoonan euron vakoa seurakuntien jäsenmaksutuloihin.

Papiston voisikin jo sanoa ajautuneen paniikkiin – ja tuskastuneen vapaa-ajattelijoiden järjestämään palveluun ja tiedotustoimintaan. Lännen Median papistokyselyssä osa papistosta esitti kärkevää kritiikkiä (TS 29.12.2014) eroamista vastaan.

  • «Tasan puolet papeista kokee, että Eroa kirkosta -sivuston toiminta vääristää kirkon julkisuuskuvaa erittäin paljon.»

Tästä voi myös todeta, että tasan puolet papeista ei koe, että sivusto vääristäisi kirkon julkisuuskuvaa ainakaan erittäin paljoa. Artikkeli ei täsmennä, moniko papeista pitää sivuston antamaa kuvaa kirkosta täysin totuudenmukaisena.

Yleisenä ongelmana papiston vastauksissa näkyy se, kuinka vapaa-ajattelijat saavat heidän mielestään liikaa palstatilaa tiedotusvälineissä.

  • «Käsittämätöntä on, että vapaa-ajattelijat pikkuisena ryhmänä saavat niin paljon palstatilaa ja aikaa mediassa!»
  • «Mediassa esiintyy jatkuva mittasuhdeharha. Vapaa-ajattelijoihin kuuluu alle 2 000 jäsentä, Suomen ev.lut. kirkkoon 4,3 miljoonaa.»

Kirkon jäsenmäärän historiallisen nopea putoaminen vapaa-ajattelijoiden palvelun ansiosta vain muutamassa vuodessa on uutisoinnin arvoinen asia, vaikkei sen julkinen riepottelu papistoa varmasti miellytäkään!

Papisto on ehkä saanut tai haluaa antaa käsityksen, että vastakkain olisivat Vapaa-ajattelijoiden liiton ja Evankelisluterilaisen kirkon jäsenet. Vaikka eroamispalvelu on vapaa-ajattelijajärjestön järjestämä, vain erittäin harva uskonnoton kuuluu vapaa-ajattelijajärjestöihin, ehkä vain yksi tuhannesta. Selvästi on niin, että uskonnottomat eivät yleisesti pidä uskonnotonta järjestötoimintaa samassa määrin tärkeänä tai edes tarpeellisena kuin uskovat pitävät kirkon jäsenyyttä. Monille uskonnolla ei yksinkertaisesti ole merkitystä suuntaan taikka toiseen. Monet myös vieroksuvat uskonnotonta aktivismia yhtä paljon kuin uskonnollista, kun taas kristinuskossa yhteys kirkkoon ja lähetystyö ovat osa uskonnonharjoitusta.

Kirkon todellisena tuskallisena ongelmana on, että vain kolmannes kirkon jäsenistä enää uskoo kirkon sanomaan ja muut ovat vähitellen katsomassa kirkon tarpeettomaksi – ehkä osittain kiitos vapaa-ajattelijoiden tiedotustoiminnan. Suomessa on nyt jo jopa enemmän uskonnottomia kuin kirkon oppien mukaisia kristittyjä. Kirkon oman tutkimuskeskuksen mukaan muutama vuosi sitten enää vain 27% uskoi kristinuskon Jumalaan, kun taas 21% ilmoitti, ettei lainkaan usko Jumalan olemassaoloon. Vuoden 2005 eurobarometrin mukaan taas 41% uskoi Jumalaan; saman verran uskoi jonkinlaiseen henkeen tai elämänvoimaan, kun taas 16% ei uskonut minkään sellaisen olemassaoloon.

Kirkon 1-2% vuodessa hiipuva 75%:n jäsenyysaste on yksi kannatuksen indikaattori, kirkon palvelujen käyttö toinen. Vuonna 2013 siviilivihkimisten osuus oli 49,4% ja parin prosentin vuosittaisella kasvuvauhdilla niiden määrä lienee jo ohittanut kirkolliset vihkimiset menneenä vuonna. Kun monien pääsyy käydä rippikoulu oli kirkkohäät, on tämäkin syy vähitellen häviämässä.

Toisaalta vuonna 2012 tehdyn WIN-GIA-kyselyn mukaan 53% suomalaisista pitää itseään uskonnollisena, kun taas 44% ei pidä (mukaan lukien ateisteiksi itsensä katsovat). Tämä lukema on jopa noussut pari prosenttia vuodesta 2005, mikä on kansainvälisesti verraten poikkeuksellista; maailmanlaajuisesti uskonnollisuus on laskenut samana ajanjaksona 9%. Voitaneen sanoa, että vaikka uskonnollisuus ei ole Suomessa viime vuosina juuri vähentynyt, sen yhteisöllinen harjoittaminen on. Uskontoa pidetäänkin Suomessa korostetusti yksityisasiana.

Voidaan siis karkeasti arvioida, että kirkon jäsenistä kolmannes on kirkon opin mukaisia kristittyjä, jopa kolmannes uskonnottomia, ja loput jotain siltä väliltä.

Voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi uskonnollisen yhteisön jäsenistä suurin osa ei usko sen sanomaan, mutta silti pysyy jäseninä, maksaen siitä keskimäärin 200 euroa vuodessa?

Papisto muistaa kyselyssä korostaa kirkon tarjoamia palveluita:

  • «Olisi hyvä pitää enemmän esillä sitä, mitä kirkko tekee lasten, perheiden, nuorten, eläkeläisten, vanhusten, sairaiden ja surevien hyväksi.»

Juuri tätä eroakirkosta.fi-palvelu on pitänyt esillä, huomauttaen muun muassa, että diakoniatyöhön menee kirkollisveroista vain noin 10%, kun muissa järjestöissä raha menee tarkoitukseensa lyhentämättömänä. Muutenkin kirkon avustustoiminta on enimmäkseen rahoitettu valtion ja kuntien kassoista, ei kirkollisverosta. Kirkko ei auta ketään – veronmaksajat auttavat. Siinä kun keskimääräisellä 1,4%:n kirkollisverolla saadaan järjestettyä hengellisiä palveluita, sekä toimeentulo kirkon henkilöstölle, vastaavalla 1,4%:lla valtion menoista kustannetaan toimeentulotukea 400 000:lle vähävaraiselle.

Moraaliselta kannalta suurin ero lienee, että valtio ja maalliset avustusjärjestöt tarjoavat sosiaaliturvan ja auttamisen pyyteettömästi, eivät lähetystyön varjolla.

Kirkon suosiota uskonnottomienkin keskuudessa ovat ylläpitäneet sen ideologiassa ja toiminnassa nähdyt sosiaaliset arvot. Tätä käsitystä ovat murentaneet raamatullisten konservatiivikristillisten arvojen esilletuominen. Käsitys kirkon ja luterilaisen uskon sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta arvosta on hiipumassa.

Miespappi Vantaalta toteaakin kyselyssä:

  • «Kirkkoon suhtaudutaan liiankin asiallisesti.»

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ja muistutan taas siitäkin, jotta valtio törkeästi suosii luterilaista kirkkoa kouluttamalla ilmaiseksi, veronmaksajien rahoilla, sen papit ja uskonnonopettajat. Minkähänlainen meteli nousisi, jos perustettaisiin islamilainen tiedekunta koluttamaan imaameja?

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tämä on vähän ns. kaksipiippuinen asia. Periaatteessa valtiollinen koulutus on tosiaan varsin ongelmallinen, mutta toisaalta on tärkeää, että erityisesti kouluopetus tapahtuu edes jollain lailla uskontojen tieteellisen käsityksen pohjalta. Vaikka teologian koulutus on osittain opillista, kuten dogmatiikka, suuri osa on pitkälti tieteellistä, kuten eksegetiikka.

Juuri monet konservatiivikristityt ajavat pappiskoulutuksen erottamista valtiosta, sillä se ei ole ensisijaisesti uskonnollista koulutusta. Kristinuskon ja juutalaisuuden historian tutkimus ei tue niiden myöhempiä opillisia tulkintoja kovinkaan hyvin. Tieteelliseen tutkimukseen osittain perustuva yliopistokoulutus avaa – konservatiivisesta näkökulmasta – valitettavan monen pappiskoulutettavan silmät.

Sama varmastikin pätisi imaameihin. Sinällään ajatus valtion imaamikoulutuksesta on ongelmallinen, mutta vaihtoehdot eivät ole sen parempia; nythän esimerkiksi Saudi-Arabia kustantaa Suomessa toimivien imaamien koulutusta. Imaamien koulutus on siksi hyvin kirjavaa, perustuen yksittäisten uskonnollisten ryhmien oppeihin, jotka voivat olla hyvinkin radikaaleja. Olisi hyvä saada myös imaamikoulutus standardoitua, siten että se perustuisi myös islamin historian tieteelliseen tutkimukseen, vaikka opetuksessa olisi myös opillinen sisältö.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Alkujaan kirkko on kouluttanut suomalaiset ja opettanut kanslaiset lukemaan.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Lukutaito todellakin yleistyi Suomessa luterilaisuuden myötä. Tämä on kirjauskontojen yleinen piirre, myös islamissa. Roomalaiskatolilaisuudessa kansan lukutaitoa tosin ei kaivattu.

Koulutusta kirkko antoi kansakoulujen yleistymiseen saakka kiertokouluissa. Opetussisältö oli tietenkin paljolti uskonnonharjoitusta palvelevaa: lukutaidon lisäksi katekismusta, raamatunhistoriaa ja laulua. Maallisina oppiaineina olivat kirjoitustaito, joka tosin jäi melko vähäiselle huomiolle lukutaitoon verrattuna, sekä laskento.

Nykyään peruskoulutuksen järjestämisestä huolehtivat täysin kunnat ja valtio; seurakunnilla on vain vähäistä uskonnollista opetustoimintaa. Sikäli niiden historiallisella merkityksellä ei enää ole merkitystä tänä päivänä.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Jos olisin Radio Jerevan sanoisin jotain sen suuntaista että Olette periaatteessa oikeassa. Mutta vasta uskonnottomien käsissä lukeminen pääsi suurimpiin oikeuksiinsa.

Historiallinen tausta ei kuitenkaan ole samaa kuin ikiaikainen oikeutus pitää yllä mitä tahansa kontrollijärjestelmää. Kirkon ansio on historiassa ei nykyajassa. Nykyään kirkko ei edistä lukutaitoa. Sen tekevät koulun opettajat.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Evankelis-luterilainen kirkko voi kohta käyttää lakkoasetta ja kieltäytyä siunaamasta ja hautaamasta kirkkoon kuulumattomia vainajia.

P.S. Sanoihan Jeesuskin " Anna kuolleiden haudata kuolleensa". (Luuk.9:60)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kilpailua alalla todella tarvittaisiinkin, esim. ekokrematoriot puuttuvat täysin.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Ajattelet siis, että tämä olisi kirkkoon kuulumattomille pelottava asia? Itse pitäisin käytännön lopettamista tervetulleena, mutta epäilemättä kirkko samoista syistä johtuen haluaa sitä jatkaa.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kas siinä mainio ajatus. Sillä nykyään kirkko oikeuttaa sen että se saa rahaa suoraan valtiolta noilla hautauspalveluilla jotka se hoitaa. Yhteisöverotus oikeutetaan tähän vedoten. Joten jos tämä lakkoase otettaisiin käyttöön pitäisi valtion väkisin ottaa tämä yhteisövero-osuus pois ja ottaa tilalle sekulaari vaihtoehto.

Tämä miellyttäisi minua. Näyttää nimittäin siltä että kirkko käyttää hyväkseen lähinnä sitä että sillä on historiallis-vallankäytöllisistä syistä infrastruktuuri hautaussysteemeihin valmiina. Tämä omaisuus ja järjestelmät takaavat sen että mikään muu taho ei saa samanlaista etumatkaa kilpailussa. (Ilmiö on toki tunnettu kaikkialla missä ns. vapaa markkinatalous kukoistaa. Isoilla yhtiöillä on jo vakiintunut käyttäjäryhmänsä ja kilpailu näiden jättien kanssa on hyvin vaikeaa.)

Kirkon lakkoaseet hautauksessa pakottaisivat tajuamaan että uskonnollinen vallankäyttö mahdollistaa sen että perusasioita ja perusopalveluita ei hoidetakaan kaikille kansalaisille. Minusta olisikin siistiä jos lakko otettaisiin käyttöön ja kaikkien ateistejen ruumiit kärrättäisiin sitten eduskuntatalon eteen tai Helsingin tuomiokirkon sisälle ja portaille sekä uskonmiesten etupihoille ja heidän lastensa hoitopaikkojen piha -alueille mätänemään. MInä annan ruumiini ilolla tämänlaisiin tarkoituksiin. Kyllä se siitä.

Jaakko Häkkinen

"Mediassa esiintyy jatkuva mittasuhdeharha. Vapaa-ajattelijoihin kuuluu alle 2 000 jäsentä, Suomen ev.lut. kirkkoon 4,3 miljoonaa."

Vertaus ei ole symmetrinen: kirkkoon liitetään vastasyntyneet vauvat näiltä kysymättä, eli jokainen kirkkoon kuuluvien lapsi on oletusarvoisesti kirkon jäsen. Vain aktiivisesti eri mieltä oleva eroaa kirkosta, hälläväliä-asenteiset eivät eroa.

Vapaa-ajattelijoihin sen sijaan liittyvät vain erittäin aktiiviset; silti heidänkin "ympärillään" on paljon samoin ajattelevia ihmisiä, jotka vain eivät vaivaudu liittymään yhdistykseen.

Hälläväliä-ihmisiä - joita lienee enemmän kuin muihin ryhmiin kuuluvia - ei pitäisi laskea sen paremmin kirkkoa tukeviksi kuin vapaa-ajattelijoitakaan tukeviksi. Heidät on vauvana liitetty kirkkoon, eivätkä he vain ole jaksaneet erota siitä, vaikkeivät sen oppeihin uskokaan.

On perspektiivivirhe laskea hälläväliä-ihmiset kirkon puolelle: todellisuudessa he eivät ole puolesta eivätkä vastaan.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Samoin huomiotaherättävää on että haastatellut papit korostivat sitä että vapaa-ajattelijat eivät ole asiantuntijoita. Sanoisivat tämän Piispa Jolkkosen ateistien filosofian osaamattomuuden kohdalla. Tämä kun on lausunut kaikenlaisia kannanottoja lehdistössä. Eikä tämä ole hänen asiantuntemusaluettaan ja hän on tässä valistuneen maallikon tasolla. (Suoranaiset asiavirheet piispalta kertovat että kenties jopa tämä on tarpeettoman optimistinen kuvaus. Ei hän jokaista uusateistiväitettään pysty siteeraamaan Dawkinsin, Harrisin tai Hitchensin suuhun. On taidettu lukea vain näiden vihollisten tekstejä joissa ei ole kovin syvästi tutustuttu kritiikin kohteeseen.)

Toisaalta jos katsotaan kirkosta eroamista niin vapaa-ajattelijat ovat asiantuntijoita. Ihan sen takia että he pitävät palvelua jossa kirkosta erotaan. Ja tähän liittyy kommentiosio jossa eroaja saa kertoa omin sanoin miksi eroprosessiin ryhtyy. Heillä on suora pääsy ns. relevanttiin informaatioon. Kirkko voisi olla erityistuntija jos he pitäisivät palvelua. Itse asiassa minä ihmettelenkin sitä että miksi eroakirkosta -palvelu tarvitaan. Kun lain mukaan järjestelmästä saa erota sähköisesti niin miksi kirkko ei ole tehnyt tätä vaihtoehtoa omalla puolellaan. Kirkko voisi pitää eroamispalvelun ja maksaa siihen tarvittavat työtunnit. (Jos minulta sanottaisiin jokainen uskonnollien järjestö pitäisi lain velvoittamana pitää eroamismahdollisuus ja pitää siihen maksullista työvoimaa. Tai sitten instituutioolta otetaan rahankeruuoikeudet tyystin pois. Kas tässä ehdotus lainmuutokseksi, kansalaisaloitteeksi.)

Toisaalta samalla jää huomaamatta se mitä itse vapaa-ajattelijat ovat sanoneet. Petri Karisma esimerkiksi kertoo että tiedotteet eivät suinkaan mene läpi miten vain. Itse asiassa vain kun on merkittävän kokoinen eropiikki niin asiasta kerrotaan. Vapaa-ajattelijoiden ideologisemmat tiedotteet eivät mene läpi. Kirkko sen sijaan saa sanoa mielipiteitään ja arvopuheitaan mediassa varsin yleisesti. Toki kirkko hoitaa tämän asian varsin huonosti, haukotuttavampaa ja tylsempää ympäripyöreilyhyristelyä saa hakea. Mutta tämä antaa enemmän syitä sille miksi kirkkoa ei olisi tarpeen kuunnella. Vika ei siis ole mediassa joka kyllä tarjoaa tilaa vaan kirkosta joka ei hallitse ns. modernia mediankäyttöä.

Itse asiassa suurinta osaa uskovaisten strategiointia katsellessa ei voi sanoa muuta kuin että Streisand effect pelaa enemmän heitä vastaan kuin heidän puolestaan.

Toimituksen poiminnat