E-pillerien käyttö syypää poikien huonoon koulumenestykseen?

Koulumenestykseni romahti lukiossa. Ekan vuoden matiikan kymppini lähestyivät nelosia monotonisesti laskevana sarjana vain vuoden aikana. Mitä oli tapahtunut? Koulupsykologikin kutsui minut terapiakäynneille selvittääkseen tätä outoa romahdusta. Olinhan sentään ollut koulun loistavimpia pikkuneroja. Olinko saanut aivovamman? Mistä tämä saattoi johtua? Nyt vasta ymmärrän – olin kasvamassa oikeaksi pojaksi. Annoin tukan kasvaa ja vaihdoin verkkarit kitaraan. E-pillerien käyttö kuitenkin teki elämästäni helvettiä vielä pitkään tämänkin jälkeen. Tuota eeh, tarinan tätä kohtaa minun lienee paikallaan selittää hieman tarkemmin.

Keskustelu poikien koulumenestyksestä heräsi alkuviikosta, kun Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok) ehdotti poikien aloittavan koulun tyttöjä myöhemmin. Keskusteluun on osallistunut yksi jos toinenkin, erilaisin argumentein. On manattu poikien ongelmia, että koulu on suunniteltu tytöille, opetuksen pitäisi olla paremmin pojille suunnattua, poikia koskettavia aiheita. Ja pitäisi löytyä miehisiä roolimalleja. Kaikkea sellaista ideaa.

Sattumoisin eilen julkaistiin myös tiedeartikkeli: Näin e-pillerit vaikuttavat koko ihmiskuntaan – 9 pelottavaa asiaa ehkäisypillereistä (US). Haluaisin lisätä kymmenennen.

Sosiologi Mark Regnerus on tutkimusartikkelissaan Mating market dynamics, sex-ratio imbalances, and their consequences (2012) ehdottanut, että erot tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä voivat merkittäviltä osin selittyä pariutumismarkkinoiden jakautumisesta parisuhde- ja seksimarkkinoihin – siis painottuen jälkimmäisiin aiempaa enemmän. Tämä e-pilleristä alkunsa saanut kehitys on johtanut siihen, ettei poikien enää tarvitse menestyä hyvin elämässään saadakseen seksiä. Ja kun puhutaan koulumotivaatiosta tai mistä tahansa motivaatiosta, mikään ei motivoi poikia tai miehiä yhtä paljoa kuin seksi.

Jos mennään ajassa hieman taaksepäin, kaikki alkoi siitä, kun mies ja nainen harrastivat seksiä. Tietyllä todennäköisyydellä siitä aiheutui raskaus. Älykkäällä Homolla raskaus on hyvin pitkä, koska älykkäiden ihmisten aivot vaativat paljon aikaa kehittyäkseen, lapsuudesta puhumattakaan. Tästä johtuen naaraan panostus jälkeläisiin (Trivers 1972) kasvaa valtavasti suuremmaksi kuin uroksen, joka on mitä lie muutama minuutti jos haluaa olla mielikseen. Evoluutiokin kenties näki tämän ongelman ja ihmis- tai kenties jo varhaisemmat hominininaaraat kehittyivät edellyttämään urokselta kykyä ja erityisesti tahtoa huolehtia jälkeläistensä elatuksesta ja turvallisuudesta. Tämä näkyy edelleen siinä, että naiset arvostavat aviokumppaneissaan huolenpitoa ja välittämistä – ja varallisuutta.

Pitkäaikaisesta yksiavioisuuteen painottumisesta huolimatta ihmisellä on luontaisesti myös lyhytaikaisten suhteiden parinvalintastrategia (Buss & Schmitt 1993). Lyhyissä suhteissa painotetaan, vuosimiljoonia varhaisempaan tapaan, huolenpidon sijaan geneettistä laatua. Miehet ovat verraten helposti valmiita niihin, koska heidän investointinsa jälkeläisiin on mitätön. Naiset kuitenkin edellyttävät turvallisuutta elatuksesta, järjestyi se sitten sopivasti sokean aviomiehen tai nykyään myös yhteiskunnan toimesta.

Yhteisölliseksi naaraan valinta tuli varmastikin siinä vaiheessa, kun kivojen poikien kanssa peuhanneiden tyttöjen vanhemmille lankesi taakka paitsi tyttäriensä myös näiden lasten elatuksesta. Viimeistään tässä vaiheessa alettiin pojilta tai miehiltä edellyttää vastuunottoa tekemisistään ja päästiin instutitionaaliseen avioisuuteen. Avioisuuden muodolla, oli se yksi- tai moniavioista, ei ehkä niinkään ollut merkitystä, mutta sillä oli, että seksin saaminen edellytti paitsi sitoutumista, myös elatuskykyjen osoittamista. Vielä viisikymmentä vuotta sitten miehille oli tärkeää saada ammatti ja mielellään vielä vähän enemmän menestystä, mihin auttoivat koulunkäynti ja muu sellainen.

E-pillerien ja tietenkin myös kumien myötä tämä tuhansia tai jopa miljoonia vuosia kestänyt asetelma kuitenkin särkyi. Seksi ei enää johtanut raskauteen. Jos venttiilinpaikka kuitenkin sattui kohdalle, naisen kyky elättää lapsensa yhdessä yhteiskunnan sosiaalituen avulla korvasi välttämättömän tarpeen miehen tarjoamasta elatuksesta. Avioinstituutio korvattiin elatusavun kaltaisilla konstruktioilla. Siispä naisten ei enää välttämättä tarvinnut edellyttää miehiltä sitoutumista. Elämästä tuli naisille sikäli turvallisempaa ja seksuaalisen vapauden kannalta myös tasa-arvoisempaa.

Siinä kun naisen valinnan evolutiivinen vaikutus ja perheyhteisön kulttuuriset vaatimukset olivat tehneet parisuhteista pitkäaikaisia, mahdollisti uusi asetelma seksisuhteiden vapaamman harjoittamisen. Promiskuiteettisilla lajeilla, joiden paritumisstrategia ei edellytä uroksilta parisuhdetta, naaraat ensisijaisesti parittelevat geneettisesti parempilaatuisten eli "komeimpien" urosten kanssa. Näin ollen myös ihmisen seksisuhteissa miehen hellyydellä, huolehtimisella, elatuskyvyllä tai ylipäätään vastuunotolla on merkittävästi vähemmän merkitystä, kun naiset etsivät "pelkkiä seksisuhteita".

E-pillerien myötä pariutumismarkkinat alkoivat jakautua entistä näkyvämmin ja painottua seksimarkkinoihin. Tänä päivänä miehen tai pojan ei seksisuhteita saadakseen tarvitse opiskella, hankkia kunnon ammattia tai mitään sellaista, toisin kuin vielä sata vuotta sitten. Paljon helpommalla pääsee, kun omaa hyvät sosiaaliset taidot ja näyttää hyvältä. Poikien ulkonäköpaineet kasvavat, lihasten ja karvoituksen pitää olla trimmattuja ja vaatetuksenkin olla paikallaan. Ilmiö on kasvanut merkittäväksi. Sillä, ettei jalkapallosankareista tullakaan astronauteiksi vaan kenkäkauppiaiksi, ei kouluiässä ole juuri merkitystä.

Asetelmanmuutos aiheuttaa monia ristiriitoja, koska tunne- ja vaistotason evolutiivinen ohjelmointimme ei pysy ympäristön muutosten perässä. Miesten lisäksi näin tapahtuu myös naisilla. Vaikka naisten kiinnostus on aiempaa enemmän painottunut seksisuhteisiin, ehkäisyn myötä he eivät kuitenkaan saa niistä lapsia. He silti etsivät toisenlaisia miehiä pitkäaikaisiin suhteisiin – ja tässä naiset ovat hypergamisia eli mielellään naivat sosioekonomisessa hierarkiassa ylöspäin. Koska aviokelpoisten miesten määrä on miesten alhaisemman koulutustason myötä vähentynyt, naiset kuitenkin enenevissä määrin jäävät ilman pysyvää kumppania ja perhettä. Ongelma ei siten ole vain miesten.

Näin ollen, poikien ongelma ei ehkä olekaan siinä, että "pojat ovat vain poikia", vaan siinä, että tytöt ovat vain tyttöjä.

En tässä lähde kysymyksiin siitä, miten tätä ongelmavyyhtiä voisi ratkoa. Tässä vaiheessa olisi tärkeämpää löytää ymmärrys ongelmien taustalla olevista syistä ja muodostaa kokonaiskuva. Toistaiseksi keskustelu on pyörinyt melko kapealla tasolla.

Jätän myös ilmiön tarkastelun tarkemmat yksityiskohdat ja perustelut Regneruksen edellä mainitun artikkelin harteille.

Aiheesta on Suomessa aiemmin kirjoittanut muun muassa Ruukinmatruuna, joka teki kehityksestä peräti karmeita päätelmiä.

magi
Turku

Kirjoittajasta sanottua: "Grönroos edustaa turmiota puhtaimmillaan, ja kun hän avaa suunsa, sieltä pilkistää limainen ja myrkyllinen käärme."
Kirjoittaja on turkulainen tietotekniikka-asiantuntija ja tieteen ja filosofian harrastaja, FM.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu