Feministiteologin räyhäys

Elina Vuolan räyhäys
oli yllättävän tasoinen ulostulo akatemianprofessorilta. Hänen uskonnollisen ja
feministisen taustansa huomioiden se oli kuitenkin ymmärrettävä yritys yhdistää lähetystyötä näillä
kahdella saralla.

Vuolan kirjoituksen, tai pitäisikö sanoa saarnan, pääongelma on siinä, että Vuola ei
otsikoinnistaan huolimatta valittele vapaa-ajattelijoiden piirissä esiintyvien joidenkin ”räyhääjien”
ongelmaa, vaan asettaa yhtäläisyyden vapaa-ajattelija-aktiivien ja räyhääjien
välille. Muutenhan koko kirjoituksessa ei olisi mitään mieltä – on itsestäänselvää, että
typerä toiminta on minkä tahansa ryhmän ajamalle asialle haitallista.

Siitä olen Vuolan kanssa samaa mieltä, että vapaa-ajattelijoiden piirissä on toden totta tehty joitain typeriä tempauksia, kuten missä tahansa
ryhmässä (sormet loppuisivat nopeasti kesken jos alkaisi osoittelemaan kristillisiin
piireihin). Vuola kuitenkin (tahallisesti?) hämärryttää eron taannoisen pornolehtikampanjan
järjestäneiden Helsingin vapaa-ajattelijain yhdistyksessä toimivien aktivistien ja
yleisesti suomalaisten vapaa-ajattelijoiden välillä. Pornon liittäminen vapaa-ajattelijoiden
toimintaan aiheutti älähdyksen monelta
taholta
myös vapaa-ajattelijoiden omassa piirissä. Episodi toi esiin lähinnä sen, että
vapaa-ajattelijoiden piirissä on joitain seksiaktivisteja, aivan kuten kristittyjenkin
piirissä
, jotka yrittivät yhdistää yhden aktivisminsa toiseen sen pidemmälle
ajattelematta. Vaikka Vuola näkee eron kirkon piirissä toimivien uskonnollisten
fundamentalistien ja ilmeisesti itsensä välillä, hänen on nähtävästi vaikea hahmottaa,
että vapaa-ajattelija-aktiivienkin piiriin kuuluu erilaisia ihmisiä ja että sinällään fiksutkin
ihmiset voivat joskus tehdä älyttömyyksiä. Tai ehkä tälläinen monipuolisempi ihmisnäkemys ei vain sovi hänen leimaavaan missioonsa.

Vuolalla vaikuttaa olevan oudon mustavalkoinen vaatimus, että kaikkien
vapaa-ajattelijoiden pitäisi olla täydellisiä ja kaikissa asioissa aina järkeviä. Jos joku
joskus ei ole, ovat vapaa-ajattelijat ryhmänä ”kehittymättömiä teinipoikia”.

Kuten joku viisas kirjoituksessaan sanoi, ”joko-tai-asenne on yksilön luonteenpiirre tai
kehitysvaihe, jolle on tyypillistä, että on selkeä hyvä ja paha, totuus ja erhe.” (Olen
myös tavan takaa kuullut pappien mainostavan uskoa juuri tämän selkeyden vuoksi.)

Kirjoitus ilmentäneekin sitä metodia, jolla nämä lähetyssaarnaajat yrittävät lyödä
vasaralla jokaista ateistia joka uskaltaa nostaa päänsä sanoakseen jotain. Kaikki jotka
jollain tapaa yrittävät parantaa maailmaa, ovat ”räyhääjiä”, kun taas kotona hiljaa
istuvat taas kunnollisia, lähetyssaarnaajien mieleen sopivia.

Erityisesti ihmettelen kuitenkin Vuolan retoriikkaa, joka on tutkijanpestissä istuvalta yllättävän
värikästä ja halventavaa kielenkäyttöä.

  • ”Änkyrät muistuttavat toisiaan. Omaa totuutta ajetaan vastakkainasettelun ja mustamaalaamisen termein.

Mikä on mustamaalaamista jos ei vapaa-ajattelijoiden maalaaminen fundamentalistien
kaltaisiksi? Nähtävästi kannattaa syyttää vastustajaa siitä, mihin itse syyllistyy, vieläpä samassa
lauseessa. Ajatuksena lienee, että tällöin omassa silmässä seisovaa tukkia ei
huomattaisi. Matteuksen varoituksista huolimatta taktiikka on suoraan sanottuna
silmiinpistävän käytettyä kristillisessä retoriikassa.

Uskonnollisissa ja uskonnottomissa piireissä varmasti onkin joitain
vastinryhmiään. Vuolan feministiteologin rooli omissa piireissään muistuttaakin paljolti
pornotempauksen järjestäneiden Tommi
Paalasen
sukupuoliaktivismia ja Tarja Koivumäen seksuaalista vähemmistöaktivismia (jota vastaan minulla ei siis ole mitään pahaa sanottavaa), joka on juuri läheinen Vuolan ajaman vapautuksen teologian kanssa. Sen
sijaan, että Vuola ajaisi feminismiään rakentamalla siltoja näiden
kanssa, hän lähtee uskonnolliseen vastakkainasetteluun.

Vuola ryhtyy professorin asemastaan yllättävälle nimittelylinjalle nimittelemällä
vapaa-ajattelija-aktiiveja änkyröiksi, uhoaviksi teinipojiksi, naiskielteisiksi,
keskenkasvuisiksi, epäjärkiperäisiksi ja uskonnollisten fundamentalistien
kaltaisiksi. Tämä nimittely ja vastakkainasettelu ei tietenkään ole odottamatonta
nähtävästi uskossa olevalta teologilta (kaikki teologit eivät [enää] ole uskossa
tieteellistä ajattelua kyllin pyöriteltyään).

Nimittely ja mustamaalaus on helppoa, kuten Vuola ansiokkaasti havainnollisti, asia-argumentointi vaikeampaa.

Vuola pääsee lopulta lempiaiheeseensa, ajamaansa yhdistelmään
teologiasta ja feminismistä:

  • Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että miehet ovat yliedustettuina sekä uskonnollisten fundamentalistien että aktiivisten ateistien joukossa. […] Mieskeskeisyys näkyy myös vapaa-ajattelijoiden ja Skepsis ry:n nettisivujen keskusteluissa.”

Niinhän se. Näin järjellä voisi ajatella, että Skepsis ry käsittelee paljolti
luonnontieteellisesti tutkittavia aiheita ja miehet tunnetusti ovat kiinnostuneempia
luonnontieteistä
. Uskonnot ovat perinteisesti olleet ristiriidassa ensisijaisesti
luonnontieteiden kanssa, sikäli kun ovat tehneet maailmankaikkeuden ja ihmisen olemusta ja
alkuperää koskevia väitteitä. Vapaa-ajattelijoiden kohdalla voi myös ehkä olla syynä muun
muassa se, että naiset
ovat ovat miehiä hieman uskonnollisempia
, mistä voisi ajatella että miehet ovat
useammin uskonnottomia. Sikäli kun vapaa-ajattelussa ja skeptisyydessä on kyse
puuttumisesta kulttuurissa laajasti esiintyviin virheellisiin ajattelumalleihin, kyse on
valtavirtaa vastaan uimisesta ja miehet ovat tyypillisesti vähemmän konformatiivisia kuin
naiset (Eagly 1978, Sex differences in influenceability). Sikäli kun myös sosiaalinen näkyvyys ja status (jota papin asema varmasti tuo) on miehille jopa tärkeämpää kuin naisille, veikkaisinkin että miehet ovat yliedustettuina lähes kaikessa aktivismissa (no feminismiä, jne, lukuunottamatta). Skepsiksen Tiina Raevaara kommentoikin
jo tätä aihetta ansiokkaasti.

Tietenkin olisi hienoa jos naisetkin useammin kiinnostuisivat luonnontieteistä, vaikkapa teologian sijaan. Itse ainakin haluaisin enemmän naisia skeptikoiksi, vapaa-ajattelijoiksi
ja tutkijoiksi.

  • ”Nais- ja sukupuolentutkimus ja feminismi ovat kiukun kohde ja harhaoppia sekä [Skepsiksen ja vapaa-ajattelijoiden nettisivuilla] kirjoittaville miehille että sukupuolten tasa-arvoa vastustaville uskovaisille. Outoa on myös pilkka yliopistohumanismia kohtaan.”

Veikkaisin, että feministinä Vuolaa taitaa nyppiä se, kuinka luonnontieteellinen biologia ja erityisesti sen piiristä noussut evoluutiopsykologia ovat viime
vuosina kyseenalaistaneet hänen puolustamiensa nais- ja sukupuolentutkimuksen
lähtökohtia. Sukupuolentutkimuksen piirissä rakenneltujen feminististen teorioiden suurimpana uhkana
vaikuttaa olevan, että sosiaalinen sukupuoli olisi jossain ikävässä riippuvuussuhteessa
biologisesta sukupuolesta. Luonnontieteilijöiden on varmastikin vaikea ymmärtää, miksi
sukupuolta käsittelevä tutkimus keskittyy ennemmin tekstianalyysiin (esim. Derrida) kuin biologisiin
selityksiin ja usein suoranaisesti kieltää jälkimmäiset (esim. Butler). Sikäli kun tämä herättää
epäilyksen sukupuolentutkimuksen epätieteellisyydestä, on sellaisten oppien
kyseenalaistaminen Skepsiksen perustehtävä.

Vuolan tutkimusaiheet, joita voinee luonnehtia teologiseksi naistutkimukseksi, saavat
minut jotenkin vaivautuneeksi. Ehkä se on myötähäpeää naispuolisia tutkijoita kohtaan. Miksi hämmästyttävän useille tutkijaksi opiskelevilla
naisille eri aloilla käy niin, että kun nämä valikoivat mitä tutkimusta haluaisivat tehdä,
päätyvät he naistutkimukseen? Siinä, kun miehet tekevät…tutkimusta.

magi
Turku

Kirjoittajasta sanottua: "Grönroos edustaa turmiota puhtaimmillaan, ja kun hän avaa suunsa, sieltä pilkistää limainen ja myrkyllinen käärme."
Kirjoittaja on turkulainen tietotekniikka-asiantuntija ja tieteen ja filosofian harrastaja, FM.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu