*

Marko Grönroos

Syö jätteesi

  • Syö jätteesi

Eilen harmitti hieman, kun työpaikan buffetissa oli jäänyt iso täysi laatikollinen kanankoipia huomaamatta ja se meni sitten roskiin. Yhdessä poisheitetyn riisin, muiden lisukkeiden ja juomien kanssa se tarkoitti kahtakymmentä täyttä ateriaa. Onneksi sellainen on meillä poikkeuksellista, yleensä löytyy joitakuita jotka vievät tähteet kotiin. Kanaa nyt vaan ei voi kunnolla lämmittää uudelleen. En nyt edes sano että kaikkien pitäisi tähän valveutua - tähteitä ei edes riittäisi kaikille - kunhan näitä joitakuita löytyy edes yksi. Pelkään pahoin, että monilla työpaikoilla niitä ei ole.

Ongelma ei varmastikaan ole pienempi julkishallinnon alalla. Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs opetusministeriön kokous, jossa popsittavaa oli varsin paljon: iso buffetti sämpylää, kinkkusiivua, juustoa, teetä, kahvia, kaikkea sellaista tavallista. Kun kokousväki oli lähdössä, havahduin että kaikki loput ruoat olisivat menossa roskikseen. Tuolloin kun olin itse työtön, hyvän kalliin ruoan heittäminen pois tuntui pahalta. Keräsin minkä pystyin ja söin niitä sitten loppuviikon. Tuon jälkeen olen aina yrittänyt muistaa ottaa kokouksiin jotain pakkaustarvikkeita.

Monet tuokatarjoiluun liittyvät sosiaaliset tavat ovat ekologisesti ongelmallisia. Tähteiden kerääminen tulkitaan helposti merkiksi alhaisesta sosioekonomisesta asemasta, sopivan vain työttömälle pummille, mikä on jotain mitä useimmat vaistomaisesti välttävät. Jopa niin, että tähteiden huoleton jättäminen voi olla keino korostaa omaa statusta.

Toisaalta tarjoiluissa on tietynlaista tasapuolisen jakamisen periaatetta. Tällöin tähteiden kerääminen antaa helposti vaikutelman ahneudesta, suuremman osan ottamisesta itselleen. Sikäli jos vieras kerää tähteet, se voi tuntua jopa varastamiselta. Sikäli kun kaikki eivät voi kerätä tähteitä, poikkeaa kerääjä muiden osallistujien toiminnasta, mikä on useimmille konformatiivisesti käyttäytyville ihmisille vaikeaa.

Työpaikkani rakennuksessa on usein muidenkin firmojen kokouksia ja koulutustilaisuuksia ja käytäville jää usein aivan kelpoja wienereitä pahentumaan kokousväen lähdettyä. "Varastan" niitä surutta.

Tarjoiluja voidaan ajatella myös "luksustilaisuuksina", jossa vierasta palvellaan ja hemmotellaan. Välinpitämättömyys ongelmista on jotain hemmotteluun määritelmänomaisesti sisältyvää, jolloin tähteiden kohtalo ei ole hemmoteltavan ongelma, vaan jonkun muun. Ylipäätään vastuun diffuusio on merkittävä sosiaalinen ongelma tällaisissa tilanteissa, kuten monissa muissakin.

Kotona järjestettävissä tapaamisissa ja juhlissa ongelma on ehkä pienempi, koska vastuu tähteistä on selkeästi isännillä, ja he epäilemättä myös huolehtivat itse ostamiensa ruokien tähteistä vastuullisemmin kuin sellaiset, jotka ovat tilanneet ne työpaikalleen pitopalvelusta.

Ylipäätään on tavallisempaa huolehtia tähteistä nuuemmin jos on itse maksanut ruoasta. Ravintoloissakin on "doggy bagejä" erityisesti sitä varten, joskin täytyy sanoa että niiden käyttö taitaa olla Suomessa melko vähäistä. USA:ssa ne ovat suorastaan rutiininomaisia ja tarjoilijat suoraan kysyvät haluaako asiakas ottaa loput mukaan, mikä epäilemättä johtuu siitä että sikäläiset annoskoot ovat niin valtavia, ettei juuri kukaan jaksa syödä niitä loppuun. Muutoinhan USA on kotitalouksien ruoantuhlauksen kärkimaita - 50% ruoasta päätyy roskikseen.

Maan ravintolakulttuuri epäilemättä vaikuttaa asiaan paljon. Suomessa ateria on aina tietyn kokoinen. Monissa maissa on ruokia, kuten esimerkiksi Lähi-Idässä mezet, joita täydennetään sitä mukaa kun niitä syödään, ja kun olet lopettanut, loput joutuvat jätteisiin. Yhdessä maassa ruoan jättämistä lautaselle voidaan pitää epäkohteliaana - se ei ollut riittävän hyvää - toisessa päinvastoin - sitä ei ollut riittävästi.

Kolmannes maailmassa tuotetusta ruoasta joutuu jätteeksi. Suomessa määrät ovat samaa luokkaa. Ruokaloissa ja ravintoloissa hävikki on noin 20%, kaupoissa 18% ja teollisuudessa 27%. Suurinta hävikki on kuitenkin kotitalouksissa - noin 35%. Yhteensä 400-500 miljoonaa kiloa vuodessa, siis vajaa sata kiloa henkeä kohden.

Kullakin sektorilla on omat ongelmansa. Ruokaloissa ja kaupoissa hävikkiä tulee vaikeudesta arvata menekin suuruus. Kotitalouksissa ruoka-ainekset usein pilaantuvat ennen käyttöä. Terveelliset kotimaiset vihannekset, liha, kala ja vaalea leipä ovat valitettavasti erityisen herkkiä pilaantumiselle, verrattuna eineksiin, pakasteisiin ja säilyketölkkiruokaan. Eipä silti, säilöntäpakkaukset itsessään menevät aina suoraan roskiin, ja ovat ehkä jopa suurempi ongelma kuin ruokajäte.

Ottaen huomioon, että ruoan tuotanto on yksi suurimmista globaaleista ympäristöä rasittavista tekijöistä, ongelma on merkittävä. Ylikansoittumisen, Aasian taloudellisen nousun, biopolttoaineiden ja viljelyskelpoisen maan eroosion vuoksi ruoantuotannosta voi tulla merkittävä epävakaisuuden lähde maailmassa.

Hyvänä puolena säästeliäisyydessä on, ettei siinä tarvitse välittää pinviineistä, norpista tai edes nälkäisistä köyhistä. Tarvitsee välittää vain omasta lompakosta. Ole ahne pummi. Ole töykeä ja ota viimeinen pala kakusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat